keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Mabuhay Palawan...part I



Mabyhay,

Nyt on lomailtu niin kauniissa paikassa, etten olisi sellaista paikkaa ikinä kuvitellut olevankaan. WAU!! Palawan oli vielä enemmän kuin ajattelimmekaan. Ihan uskomattoman kaunis paikka. Meillä oli lomaa ajatellessa mielessä mahdollisimman rauhallinen paikka, ei turistimassoja, ei "terve terve, mitä kuuluu -kaupustelijoita", ei tungosta...ainoastaan rauhaa. Mieheni Manilassa työskentelevä hollantilainen kollega oli kertonut, että on käynyt parin vuoden aikana lähes kaikilla Filippiinien saarilla ja Palawan on niistä ehdottomasti ykkönen. Niinpä aloimme suunnittelemaan matkaa sinne. Ja todella saimme sitä mitä haimme. Meidän matka jakautui kahteen osaan ja ajattelin tehdä molemmista oman postauksen, ettei kuvia tulisi liikaa ;)

Matkustimme siis perjantaina 13. päivä Manilan kautta Puerto Princesaan, joka on Palawanin suurin kaupunki. Maidän matkustamisessa/pakkaamisessa riittää aina pieniä haasteita. Nyt ensimmäinen "haaste" tuli siitä, kun autossa matkalle kentälle tajusimme, että se meidän kamera jäi sitten kotiin...voi jukoliste. Me ollaan matkalla maailman kauneimmalle saarelle ilman kameraa!! No hetken purnattuamme, tajusimme, ettei ole mitään mahdollisuutta enää hakea kameraa kotoa, vaan kännykkäkameroilla mennään...ehkä sitten seuraavalla reissulla kamera olisi mukana :) Lennot ja yhteydet toimivat onneksi tosi hyvin ja olimme Palawanilla klo 19.30. Matkan rasittavin osuus alkoi siitä, kun istuimme etukäteen tilattuun kyytiin ja ajelimme Hiacen kyydissä Sabang-nimiseen paikkaan. Matka oli aikamoista mutkittelua ja pomppimista, ja kesti noin 1,5 tuntia. Aivan pilkkopimeässä mentiin eikä tiedetty yhtään miltä ulkona näyttää.

Sabang oli aikalailla keskellä ei mitään. Todella pienen pieni kalastajakylä, jossa on yksi isompi hotelli ja Daluyon resort, jossa lomailimme vajaat viisi päivää. Mutta ihmisten lukumäärää kuvastaa hyvin se, että saimme olla todella rauhassa rannalla, eikä välttämättä meressä ollut muita uimassa kun meidän lapset. Aivan loistava paikka rauhoittumiseen ja rentoutumiseen!! Aamulla herättyämme haukoimme henkeämme kuinka kaunista paikassa oli. Daluyon resortin bungalowit sijaitsivat aivan meren rannassa ja lauantai loikoiltiinkin sitten oikeastaan vuorotellen altaalla ja rannalla. Nautittiin turkoosista merestä ja sinisestä taivaasta! Ja uitiin, uitiin ja uitiin :) Meidän pikkumiehet ovat jo aikamoisia vesipetoja ja pystyvät uimaan jo pitkiä matkoja.
 







Sabang oli todella ihana ja rauhallinen "get away" -paikka <3


Bungalowit rannalla






Sunnuntai oli loman ainoa pilvinen päivä ja silloin lähdimme kokeilemaan zip-lineä...jonne kylläkin uskaltautuivat vain teinit isänsä kanssa. Minä menin pikkupoikien kanssa vastaanottamaan hurjapäitä :) Aika hurjaa menoa!!
 



Zip-lineltä jatkoimme matkaa suoraan Mangrove-metsä veneajelulle, jossa saimme aivan mahtavan Lady Mangroven oppaaksemme. Aivan ihana eläkkeellä oleva nainen, joka on ottanut Mangrove-metsän suojelun sydämen asiakseen. Palawanilla on toistaiseksi vielä turisteja suhteellisen vähän ja ihmiset ajattelevat hyvin ekologisesti. Toivottavasti paikalliset pitäisivät kynsin hampain upeasta ajattelutavastaan kiinni ja suojelisivat luontoaan. Turistien lisääntyminen tuo tietysti rahaa, mutta samalla myös roskaa ja ajattelemattomia ihmisiä. Lady Mangrove kertoi meille luonnosta todella kauniisti. Näimme reilun puolen tunnin veneajelulla apinoita, käärmeitä, liskoja, erivärisiä rapuja, lintuja ja ihastelimme kaunista luontoa. Lopuksi oppaamme lauloi meille vielä oma säveltämänsä laulun.




Lady Mangrove




Lopuksi istutimme vielä jokaiselle oman puun




Hotellille palattuamme menimme rannalle uimaan ja hetken kuluttua meidän luo saapui vartijoiden näköiset mies ja nainen. Heillä oli kipossa pienen pieni juuri kuoriutunut merikilpikonnan poikanen ja saimme kunnian päästää merikilpikonnavauvan suureen maailmaan. Kilpikonnia asustaa Palawanin alueella arviolta 1000-2000 yksilöä, mutta lisääntyvän roskaamisen takia, kilpikonnia kuolee koko ajan, sillä kilpikonnat syövät muovia, joita ihmiset heittelevät mereen. Todella surullista...
 




Maanantaille olimme varanneet etukäteen Underground river -retken. Lähdimme jo aikaisin oppaan kanssa matkaan ja ajelimme ensin yhdellä veneellä lähelle kohdetta ja sieltä kävelimme viidakko-metsän läpi kohti jokea. Ennen jokivenettä odottelimme viidakossa vuoroamme ja opas oli kyllä varoittanut meitä etukäteen apinoista, mutta yksi apina pääsi yllättämän meidät oikein tosissaan. Mieheni oli jättänyt meidän repun maahan ja toisessa kangaskassissa meillä oli mukana vesipulloja. Yhtäkkiä huomasin, että yksi apina tutkii meidän kangaskassia, muttei kelpuuttanut vesipulloja. Sen jälkeen apina avasi näppärästi repun vetoketjun ja alkoi tutkia kädellään mitä sieltä sisältä löytyy. Minä huusin hädissäni miestäni apuun ja yritin epätoivoisesti hätistää apinaa matkoihinsa...siinä onnistumatta. Mieheni juoksi sitten ilmeisesti tarpeeksi kovaa ja kovaäänisesti ja apina luikki pakoon...huh. Hetken kuluttua sama apina meni ihmisille tarkoitetuille penkeille, otti yhden miehen kädestä vesipullon, teki siihen reiän ja joi puolet pullosta vettä. Opas kertoi, että apinat osaavat myös avata vesipullon korkin. Ilmeisesti tämä apina oli liian janoinen, ja teki pulloon vaan pienen reiän...
 

Nämä isommat kaksospojat odottelivat myös venekyytiä :)


Juntti apina


Underground river


Ja sitten mennään


Hyvä meininki ;)





No, ainakin aika kului nopeasti siinä apina-touhuja seuratessa ja pääsimme vihdoin ajelulle vuoren sisässä olevalle joelle. Joka olikin aivan käsittämättömän upea paikka. Joella oli pilkkopimeää, joten kuvia sieltä oli vaikea ottaa. Joki luikertelee yli kahdeksan kilometriä vuoren sisässä ja matkalla on aivan upeita paikkoja. Tämä 45 minuuttia kestävä ajelu oli muutaman kilometrin mittainen ja opas selitti samalla soudellessaan paikan historiaa ja yksityiskohtia. Korkein kohta joessa oli noin 70 metriä korkea, ja tätä paikkaa sanottiinkin katedraaliksi. Katossa roikkui 40 000-50 000 lepakkoa, joita on neljää eri lajia. Tämä Underground River on valittukin yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä...enkä yhtään ihmettele miksi. Kotimatkan päivittelimme näkemäämme ja kokemaamme ja iltapäivän nautimme rannalla hiljaisuudesta.
 



Oskun paddling board muuttuikin surffailuksi


Isukkikin rentoutui kunnolla


Dinner rannalla...no ei vaan...


Netin kerrankin toimiessa hyvin, valkoviiniä ja Voice of Finland :)

Tiistaina pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme kohti toista kohdettamme El Nidoa. Tässä kohtaa matkanjärjestäjältä (eli isännältä) oli jäänyt lukematta kuinka kauan El Nidon matka kestää ja kieltämättä suumme loksahtivat auki kun kuulimme, että matka kestää 5-6 tuntia...ja sen samaisen Hiacen kyydissä kiemurtelevaa ja pomppivaa tietä pitkin :) Mutta kuski vakuutteli, että El Nido on niin upea paikka, että sinne kyllä todellakin kannattaa mennä ja istua kyydissä...ja totta kuski puhui, El Nidosta sitten seuraavassa postauksessani :)
 

Laukut katolle ja menoksi, onneksi pomppivalla tiellä kaikki laukut pysyivät myös kyydissä ;)

 
Paikallisten bussi, jossa myös ihmiset istuivat katolla...


 
Paikallinen taksi. Näillä ajeltiin El Nidossa


Ja matka jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Aivan mielettömän upean kuuloinen ja näköinen paikka! Teillä on ollut kyllä ihanan kuuloinen loma. Sopiva sekoitus aktiviteettia ja rentoutumista!

    VastaaPoista
  2. Loma oli Jaana juurikin sopiva sekoitus menoa ja lepoa! Meidän perheelle pelkkä makoilu ei oikein riitä ja pitää olla myös actionia. Nyt sitä oli sopivassa suhteessa :)

    VastaaPoista