lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ikimuistoinen perjantai


Romuvaraston sisäänkäynnillä


Moikka,

Eilen oli taas yksi sellainen päivä, josta riittää kerrottavaa lapsenlapsillekin. Heti aamusta lähdin kolmen ystäväni kanssa Pudongin puolelle romuvarastolle. Kirjoittelin jo syksyllä romuvarastosta yhden postauksen, ja sen kamaluudesta, likaisuudesta ja epäjärjestyksestä huolimatta sinne on kiva mennä. Periaatteessa meillä ei kellään ollut mitään ostettavaa, mutta aina sieltä jotain tarttuu mukaan. Eilen ostin kaksi pikkujakkaraa lisää, kaksi korutelinettä ja kopan, jossa on aikoinaan kannettu vettä. Kaikki romut saivat taas uuden elämän. Meillä oli todella hauska päivä ja naurettiin useampaan kertaan vedet silmissä. Romuvarastolla tinkiminen oli kyllä yksi todella hauska muisto lisää. Onneksi myyjällä oli pilke silmäkulmassa ja tinkiminen oli kivaa (vaikkakin ystäväni maksoi lopulta pikkujakkaroista vähemmän kuin minä...perkuleen J!!!)
 

Tuoleja moneen lähtöön


Tavaroita ihan uskomattoman paljon, mutta varastolla oli vähän siivoiltu


Tästä kasasta kaivoin taas pari jakkaraa


Romuvarastolta ajelimme lounaalle ja kotimatkakin taittui tosi nopeasti kun juttua riitti. Kotona isäntä odotteli jo, sillä olimme sopineet, että lähdemme klo 15 pankkiin tilaamaan visa-korttia ja kyselemään nettipankkia. Isäntä suhtautui todella positiivisesti tähän retkeen, sinne vaan mennään ja tilataan ne kortit, mitä siinä on ihmettelemistä? Minä olen muutaman kerran kokenut, kuinka tietyt asiat täällä voi vaan olla to-del-la hankalia, joten en suhtautunut reissuun ihan noin positiivisesti. No, kun vihdoin olimme perillä pankissa, olimme pankin ainoat asiakkaat ja pankissa oli virkailijoita ehkä 15...pieni konttori siis. Kysyimme ovella henkilöltä puhutaanko täällä englantia, ja virkailija ohjasi meidät tytön luo, jolla luki rinnassa "trainee"...pankissa siis yksi harjoittelija ainoastaan puhuu englantia, selvä.
 

Yrityspuoli, jonne emme siis kuuluneet


Mieheni esitti tälle tytölle asiamme, eli tulimme tilaamaan visa-korttia miehelleni ja rinnakkaiskorttia minulle. Tyttö ei edes kysynyt onko mieheni täällä töissä, vaan ensimmäinen kysymys oli, onko teillä täällä Shanghaissa oma talo?? OMA TALO?? Haloo, ei kenelläkään expatilla ole omaa taloa. No, tytön vastaus oli sitten, että okei, jos taloa ei ole, voitte toki hakea visa-korttia, mutta sitä ei tästä pankista myönnetä. Piste.

No, mitä siinä sitten ihmettelemään. Sanoimme, että selvittelemme vielä asiaa ja palaamme, ja samalla hetkellä mieheni soitti kollegalleen kysyäkseen apua (kollega oli ottanut jo pankin nettisivuilta etukäteen selvää, että mieheni täyttää kaikki visa-korttiin vaadittavat kriteerit, mutta nettisivuilla ei puhuttu talosta mitään...) Kollega jutteli myös lobby-managerin kanssa mieheni puhelimessa ja lopulta selvisi, että visa-kortti voidaankin hakea ja myöntää, kunhan olemme toimittaneet pankille jonkin verotodistuksen...mikä se ikinä lieneekään...


 
Pikku vääntämistä


Toinen asiamme oli sitten se nettipankki. Siinä vaiheessa tyttö kertoi, että olemme yrityspuolella ja meidän pitää siirtyä yksityispuolelle, joka oli parin askeleen päässä oleva tiski. Nettipankkiin tarvittavien papereiden täyttämiseen meni lähes puoli tuntia. Kerran virkailija soitti miehelleni tarkistaakseen puhelinnumeron ja nimikirjoituksia mieheni kirjoitti ehkä viisi kertaa. Papereita meni ristiin rastiin. Entisenä Osuuspankin pankkitoimihenkilönä katselin toimintaa oikeasti suu auki. Miten yksi nettipankin avaaminen voi olla näin hankalaa...oli se!!

Siinä papereita täytellessä kaksi miestä alkoi sitten kantamaan saliin pöytiä, ensin yhden ja sitten toisen. Lopulta selvisi, että pöytä oli mikäs muukaan kun pingis-pöytä. Vartija kävi virittämässä pöytään verkon ja yhtäkkiä lobby-manager käveli takahuoneesta trikoot ja lenkkarit päällä ja alkoi venyttelemään. Ja siis meidän pankkiasiat oli tässä vaiheessa vielä ihan kesken.
 

Siihen keskelle salia pöytä...


...Ja vartija oli asentamassa verkkoa


Lobby-manager keltaisessa paidassa ja varsinainen pankinjohtaja mustassa paidassa


Tyttö kertoi, että nyt siirrymme lobby-managerin koneelle ja harjoittelemme taas seuraavan ihmisen kanssa nettipankin käyttöä. Tämä opettaja (mies) puhui täydellistä englantia, kuten myös se yksityispuolen virkailija, vaikka aluksi kenenkään ei pitänyt osata englantia...hohhoijakkaa. Niin siinä sitten mieheni harjoitteli tämän toisen miehen kanssa nettipankin käyttöä, lobby-managerin ja varsinaisen pankinjohtajan pelaillessa samalla siinä pingistä. Välillä lobby-managerilta piti kysyä ohjeita, eikä maila kertaakaan pysähtynyt, vaan sieltä pelin tiimellyksestä hän vaan huuteli ohjeita...oikeasti vain Kiinassa voi tapahtua tällaista. Nettipankin käyttöönotto ei ollut mikään iisi ja yksinkertainen homma, vaan siihen tarvittiin myös kännykkäsovellusta ja salasanoja vaihdeltiin useampaan kertaan. Mutta kai se nyt sitten lopulta toimii...toivottavasti :)



Miehet treenaavat nettipankin käyttöä ja managerit pelailevat


Mutta ei se homma siihen päättynyt. Lopulta kun salasanat ja tunnukset oli kunnossa, mieheni lähti pelaamaan pankinjohtajaa vastaan pingistä. Siinä minä sitten istun pankkisalissa Shanghaissa ja katselen kun mieheni pelaa pingistä ja lobby-manager kannustaa. Ne kaikki muut virkailijat olivat siis vielä töissä ja laskeskelivat kuittejaan ja löivät leimoja...on tämä maa, ihme maa :) Kyllä näitä juttuja jaksaa kertoa vielä vuosienkin jälkeen!!


Suomi vs Kiina




Näin täällä!! Tänään laitettiin sitten Suomi-koulun jälkeen terassi kuntoon ja nautittiin +23 asteen lämpötilasta. Ensi viikolla pitäisi vielä olla kevättä ja sitten se kesä tulee kuulemma ryminällä...let's see. Hyvää viikonloppua!!



 

3 kommenttia:

  1. Vastaavia ongelmia oli miehelläni hänen avatessaan pankkitiliä Pekingissä. Hän ei tosin päässyt pelaamaan pingistä pankinjohtajan kanssa, mutta nyt tilin kanssa on ongelmia. Ehkä juuri siitä syystä... :)

    Hänen kortissaan on sentään magneettiraita, mikä puuttuu toisen suomalaismiehen saamasta kortista. Eli sillä ei maksetakaan joka paikassa!

    VastaaPoista
  2. Niin ja tuo romuvarasto on selvästi minun paikkani. Toivottavasti löydän samanlaisen aarreaitan Pekingistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :) Mä olen ymmärtänyt, että Pekingissä tällaisia romuvarastoja olisi vielä paljon enemmän. Täältä ne on kaikki jyrätty yksi kerrallaan matalaksi, onneksi tämä on vielä pystyssä :) Toivotaan, että miehesi saa pankkihommat pian kuntoon :)

      Poista