maanantai 24. elokuuta 2015

Paluu arkeen

Meidän talon portilla oli "vähän" vettä...


Ni hao :)

Täällä ollaan taas kotona Shanghaissa. Kiva oli tulla kotiin, vaikka loma olikin aivan ihana. Kahdeksan viikkoa Suomessa. Eilen tulimme kotiin iltapäivästä, sillä jouduimme lopulta lentämään Pekingin kautta. Jostain kumman syystä Shanghain lennot olivat tupaten täynnä viime viikon keskiviikosta lähtien ja koko tämä alkanut viikkokin lennot oli täynnä. Niinpä otimme sitten välilaskun Pekingiin. Ajattelin tehdä tiivistyksen meidän lomasta, mutta tämä meidän ensimmäinen arkipäivä oli sen verran ikimuistoinen, että siitä täytyy nyt uutisoida...


Koululaiset lähdössä lomalta kotiin <3 <3


Täällä on tosiaan "vähän" satanut. Sade alkoi aamuyöstä ja vettä tuli nyt sitten ihan tosissaan. Rankkasade ei oikein edes riitä kuvaamaan tätä sademäärää. Jo aamulla klo 8.00 oli joka paikka aivan täynnä vettä. Isäntä lähti töihin klo 7.30 ja soitteli matkalta, että sitä vettä on sitten ihan riittämiin, no joo, ei liioitellut. Jo tuossa meidän talon portilla oli niin paljon vettä, ettei meidän kumisaappaiden varret riittäneet. Niinpä oli vaihdettava flipflopit jalkaan ja pikkupojat reppuselkään ja TOIVOA ja KUVITELLA että vesi on ihan vaan mutaista sadevettä eikä mitään muuta. Menin mukaan koululle, sillä meidän pojat aloittivat nyt ensimmäisen luokan, emmekä perjantaina päässeet koululle orientation päivään, kun lomailimme vielä Suomessa. Molempia poikia jännitti todella paljon. Onhan koulu aina koulu ja primary school on ihan eri rakennus, kuin missä meidän pojat viime vuonna olivat. Opettaja Mr Edward oli luokan ovella vastassa ja luokassa oli muutama tuttu lapsi viime vuodelta. Pojat siis pääsivät samalle luokalle ja aloittivat nyt koulun grade 1 yellow -ryhmässä. Meidän pienet pojat <3 <3 Kävin koululla myös hankkimassa parit uudet koulupaidat ja lippalakit, jotka olivat jälleen kerran hukassa...


Grade 1 yellow


Ei ihan hetkeen tarvitse pelata jalkapalloa tällä kentällä


Meidän kuski tuli sitten suoraan koululle, kun oli vienyt mieheni töihin. Ajelimme Carrefouriin kauppaan ja sainkin olla kaupassa aikalailla yksikseni, sillä tässä tulvassa mopoilla ei ollut asiaa liikenteeseen. Toki mopojakin oli liikkeellä, mutta yksi toisensa jälkeen ne sammuivat, kun vettä oli pahimmillaan napaan asti.


Sitkeästi vaan, sähkömopolla :)


Carressa oli tyhjää...kerrankin!!

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Se ensinnäkin kesti reilun tunnin ja matkaa on vajaa 10km. Välillä tuntui, että ajamme oikeasti järvessä, sillä vesi lotisi auton ulkopuolella. Meidän kuski vitsailikin, että joutuu ehkä huomenna aamulla tulla hakemaan isännän veneellä töihin. Saa nähdä :)



Aamulla koulubussissa tilanne oli tämä


Ja paheni päivän aikana


Koko tie tulvan vallassa




Lopulta pääsimme kotiin ja lähes kaikki pikkukadut oli suljettu, sillä vettä kertakaikkiaan oli liikaa. Me pääsimme kotiin ja hetken päästä kun vilkaisin ulos, oli meidän pihasta kaatunut tuollainen jumalattoman iso puu tuohon vieressä olevaan jokeen. No, johan se olisi ollutkin, että ihan vaan oltaisiin palattu kotiin, aurinko olisi paistanut  ja olisin hörppinyt kahvia terassilla. Nyt saatiin actionia päivään ihan riittämiin.



Meidän kuski pääsi matkaan ja ilmeisesti myös takaisin Kunshaniin


Jottei olisi liian yksinkertaista, tällainen "pikku" puu rysähti vielä jokeen


Sain ystävältäni kuvia naapuri-compaundilta. Kuvassa ravintolan terasi ja kaupassa sisällä vettä ehkä 30cm


Mopo lähdössä viemään vesipulloja?


Autojen kääntymispaikka


Meidän koululaiset saapui juuri kotiin ja saan nyt illan kuunnella kuulumisia koululta. Kaikilla oli päivä mennyt tosi hyvin, hienoa!!! Ihana kun arki alkoi! Ayi tuli iloisena tänään töihin ja kertoi miten kesä oli mennyt. Hänen lapset olivat täällä Shanghaissa kahdeksan viikkoa ja heillä oli ollut kiva kesä. Minä esittelin kuvia Suomesta ja kerroin lomastamme....ilman sen parempaa yhteistä kieltä ;) ;) Tästä se arki taas lähtee rullaamaan.

Sanna

1 kommentti:

  1. Pakko kommentoida tähänkin :) Hahhaa, kävimme eilen Raketilla viemässä tytöt treffeille ja istahdimme alas ravintolan terassille. Noin 20 min. aikana tapasimme about kaikki muut suomalaiset, paitsi teidät. Ihmettelimme suljettua alakertaa, mutta nämä kuvat selittävät aika paljon.

    On teillä pikkuisen tosiaan satanut, eipä itse koettu moista, vaikka eka päivä Le Chambordilla olikin melko ikimuistoinen, kun parvekkeen ikkunoista tulvi vesi sisään niin, että rappuset muuttuivat vesiliukumäeksi ja makuuhuoneessa oli nilkkoihin saakka vettä.

    VastaaPoista