lauantai 28. toukokuuta 2016

Vuodet vierii...

Moikka,

Mietin pitkään otsikkoa tälle postaukselle. Vuodet vierii, on jotenkin kulunut sanonta, mutta tietyllä lailla vaan niin totta. Kaksi vuotta Kiinassa on kulunut kuin siivillä. On opittu paljon täysin erilaisesta kulttuurista. Kärsivällisyys ja pinna on kasvanut ja oma maailmankatsomus on taas kasvanut ja auennut lisää. Mieheni on asunut täällä nyt jo yli kolme vuotta ja nauttii työstään edelleen paljon.

Niinpä ajattelinkin kirjoittaa vähän meidän tulevaisuudesta. Mitä tehdään ja missä ollaan ja tietysti miten siihen suhtaudutaan. Koska meidän perhe on täysin suomalainen, meille on todella tärkeää, että vaikka asutaan kaukana kotimaasta, lapset todella oppivat missä heidän juurensa ovat. Mikä on meidän kotimaa ja millainen on meidän kotikaupunki Hämeenlinna. Vietämme kesällä kahdeksan viikkoa Suomessa, joten vaikka pikkupojat ovat seitsemästä elinvuodestaan asuneet ulkomailla jo neljä vuotta, he silti tuntevat hienosti meidän oman pienen kaupungin. Meidän koti sekä kesämökki sijaitsevat Hämeenlinnassa, molemmat isovanhemmat ja kahden viikon päästä kaikki kolme tätiäkin asuvat taas siellä.

Minulta on monet jo kyselleet, että milloinkas se teidän kontti nyt taas lähtee takaisin Suomeen. Ei se nyt lähdekään. Eli jäämme tänne asumaan nyt "hetkeksi". Päätös jatkosta täällä oli lopulta aika helppo. Olemme kotiutuneet tänne todella hyvin ja jopa Osku sanoi kuukausi sitten, että: "isi ja äiti, ajatelkaa jos me nyt muutettaisiin pois niin kaikki jäisi vähän niinkun kesken. Täällähän on nyt meidän koti." Ja tuo jos mikä lämmittää mieltä. Olen vahvasti sitä mieltä, että lasten ja omaakin kotiutumista auttaa se, että olen tehnyt meidän kodista viihtyisän kodin. Jo Prahaan muuttaessamme entinen pomoni (kiitos Make) sanoi, että muista sitten laittaa kaikki tärkeät taulut seinälle ja tehdä kodista viihtyisä, sillä koskaan ei tiedä kauanko siellä asutte. Näin olen toiminut myös täällä Kiinassa.

Toinen iso juttu jäämisellemme (mieheni työn lisäksi) on Karoliinan koulu. Karoliina on täällä nyt grade 10:llä eli olisi Suomessa suorittanut jo lukion ensimmäisen luokan. IB-koulussa viimeiset kaksi vuotta tehdään tutkintoa eli Diploma Program-vuodet ja näiden kahden vuoden aikana ei oikein voi vaihtaa koulua. Karoliina itse halusi suorittaa tämän IB-tutkinnon, joten siinä mielessä jääminen oli helppo päätös. Meillä ei Hämeenlinnassa ole kansainvälisiä kouluja, joten neiti joutuisi kulkemaan joko Helsingissä tai Tampereella koulussa. Karoliinan koulu on sujunut täällä hienosti ja syksyllä neiti sitten aloittaa täällä tuon tutkinnon suorittamisen.



<3


Oskari viihtyy täällä myös todella hyvin. Koulu sujuu hienosti ja Osku nauttii suunnattomasti futiksen pelaamisesta koulun joukkueessa. Valmentajat on palkattu briteistä ja touhu on todella ammattimaista. Ensi vuonna Osku pääsee pelaamaan jo U16-vuotiaiden joukkueeseen jalkapallossa. Tämä koko vuosi on nyt mietitty jääkiekon kohtaloa ja kevään aikana Osku on tehnyt päätöksen lopettaa jääkiekon kokonaan. Iso päätös totta kai, mutta onneksi tuo futis on nyt korvannut hienosti jääkiekon. 


<3


Pikkupojat menevät myös kun kala vedessä täällä. Englanti sujuu välillä jo liiankin hyvin, ja siinä sivussa oppivat myös kiinaa. Juho pelaa Oskun kanssa samassa Stoke City akatemiassa ja nauttii jalkapallosta todella paljon. Katselisi televisiosta kaiken aikaa jalkapallopelejä ja tukka pitää laittaa kuin ammattijalkapalloilijoilla on. Samu on käynyt koko vuoden wushussa, eli kiinalaisessa kungfussa. Nyt pitäisi miettiä pyydämmekö vielä, että pojat pääsisivät ensi vuonna samalle luokalle, sillä yleensä täällä kaksoset laitetaan eri luokille. Tällä hetkellä leikkivät kuitenkin molemmat myös erikseen omien kavereidensa kanssa, eivätkä aiheuta mitään "pulmia" yhdessä ;)



Jotenkuten mahtuvat vielä äidin syliin yhdessä <3 <3



Ja miten minä sitten? Kun nyt kevään aikana vihdoin päätimme, että jäämme tänne, jouduin tietenkin ottamaan yhteyttä esimieheeni. Lopulta päädyimme esimieheni kanssa siihen, että irtisanouduin työstäni ja olen nyt sitten heinäkuun lopusta lähtien todellinen housewife :) Toki päätös oli iso, ja mietimme sitä pitkään, mutta varmasti vielä jonain päivänä löydän jonkun kivan työpaikan. Tällaisissa tilanteissa täytyy tietysti tehdä kompromisseja ja punnita asioita monelta eri kantilta. Eikä sitä koskaan tiedä mitä täällä tulevaisuus tuo tullessaan itse kullekin :)

Mieheni on viihtynyt Kiinassa myös hyvin. Mieheni päivät luonnollisesti kuluvat töissä (tavallinen työpäivä Kiinassa LINKKI ), haasteita ja kiirettä riittää ja työpäivät täällä venyy pitkiksi, mutta viikonloppuisin sitten seisoskellaan futiskentän laidalla ja syödään yhdessä hyvin ja urheillaan "ahkerasti".

Katselin puhelimestani kuvia taaksepäin tämän vuoden osalta ja tulin niin hyvälle mielelle. Paljon on tehty, koettu ja nähty ja jos jotenkin vuosi pitäisi kiteyttää, niin ehkä että, täällä Kiinassa asuu onnellinen iso perhe. Se on tietysti kaikkein tärkeintä <3



<3

2 kommenttia: