lauantai 13. tammikuuta 2018

Joululoma Uudessa-Seelannissa part 2

Minun kajakkikaveri <3

Wanakassa pyöräilemässä



Yes :)

<3 <3



Noniin, ja matka siis jatkui eteläsaarella.

Ajoimme eteläsaarella Malborough Sounds maisemareittiä pitkin Nelsonin kaupunkiin, jossa kävimme ostamassa auton täyteen ruokaa. Uudessa-Seelannissa asuu 4,4 miljoonaa ihmistä ja heistä 76% asuu pohjoissaarella. Eteläsaarella kaupunkeja on harvakseltaan ja näissä kannattaa käydä kaupassa. Eteläsaarella myöskin netti- ja puhelinyhteydet oli todella huonot, etenkin länsirannikolla. Meillä oli monta päivää, että prepaid-liittymässä ei ollut verkkoa ollenkaan, eikä läheskään kaikilla campingalueilla ollut wifiä. Tämä oli kyllä erittäin positiivinen asia meidän perheelle. Kukaan ei roikkunut netissä vaan oikeasti lukivat kirjoja ja vietettiin oikeasti aikaa yhdessä, ilman kännyköitä ;)

Nelsonista ajoimme Kaiteriteriin, jonka on sanottu olevan Uuden-Seelannin aurinkoisin paikka ja siellä sijaitsee myös maan kauneimmat beachit. Vietimme päivän beachillä, pojat kävivät uimassa ja Karoliina vuokrasi itselleen maastopyörän ja lähti ajamaan kauniisiin maisemiin viereiselle Abel Tasman national parkin maisemiin. Kaiteriterissä nousu- ja laskuveden erot olivat todella suuret. Iltapäivällä yhtäkkiä huomasimme, että kapeasta salmesta kaikki vedet olivat kadonneet ja kaikki tapahtui todella nopeasti.


Kaiteriterissä otimme myös joulutervehdyskuvat <3







Meidän pikkumiehet ui aina kun mahdollista

Kara kävi pyöräilemässä kauniissa maisemissa

Illalla kävimme vielä kävelemässä maisemareitillä




Aamusta jatkoimme matkaa ja seuraava kohteemme oli Punakaiki ja Pancake rocks länsirannikolla. Matkalla oli upeita maisemia. Paljon viiniviljelmiä ja joki, joka seurasi meitä lähes koko matkan ajan. Päivä oli todella lämmin ja pysähdyimme todella kauniiseen paikkaan joenrantaan, jossa meidän miesväki kävi uimassa. Joki, kuten kaikki vedet eteläsaarella oli aivan täysin kristallinkirkasta ja maisemat olivat mielettömän upeat.



Matkan varrella viiniviljelmiä

Joki, joka seurasi meitä lähes koko matkan

Pysähdyspaikkamme

Ja uimaan <3

Jostain matkanvarrelta

Paikoitellen tiet olivat aika kapeita ;)




Määränpäässä, Punakaiki


Kun lähestyimme autolla länsirannikkoa, aurinko oli ohuen pilviverhon takana ja ihmettelimme mieheni kanssa, että mistä yhtäkkiä tuli todella paljon sumua. Lopulta kun saavuimme merenrantaan, tajusimme, että aallot lyövät länsirannikolla niin kovaa, että ne tekevät koko alueelle sumuverhon. Näky oli TODELLA kaunis kun saavuimme Punakaiki beachille. Pieni usva leijui upealla paikalla olevan kylän päällä.

Punakaikissa sijaitsee todella upea Pancake Rocks ja Blowholes, joka on paikan suosittu nähtävyys. Pancake Rocks on kalkkikivestä muodostunut luonnonmuodostelma ja kalliot todella näyttävät, kun siinä olisi pannukakkuja päällekäin. Käsittämättömän hieno paikka. Kävelyreitti oli lyhyt vain noin kilometrin mittainen, mutta joka paikassa oli NIIN kaunista. Kuvissa vain pienenpieni osa tästä paikasta ja sen kauneudesta.



Punakaiki beach

Kylä rajoittui kallioseinämään, joka myöskin oli kalkkikiveä


Ihan joka beachillä heiteltiin leipiä



Pancake Rocks





Oskun tekemä pancake rocks

Ainiin ja oli myös joulu. Tänä vuonna se ei tuntunut yhtään joululta









Auringonlasku länsirannikolla oli todella upea. Onneksi, sillä tänä jouluna joulu ei vaan tuntunut joululta. Olen todellinen jouluihminen, enkä voisi kuvitella, että matkustaisin jouluksi joka vuosi jonnekin lämpimään. Mutta tällainenkin joulu on nyt koettu, ja onneksi näitä meidän "pikkumiesten" iloisia ja onnellisia kasvoja jääkylmässä vedessa katsellessa unohtuu mikä vuodenaika on kyseessä <3





Aina yhdessä <3

Parhaat kaverukset <3

<3 <3





Aamulla herättelin mieheni ja lähdimme kävelylle beachille. Aallot löivät taas kovaa ja tunnelma oli todella ihana ja joka paikassa oli niin kaunista!


Pieni pala kalliota oli siirtynyt mereen

Mieheni edessä näkyy sumua, joka tulee meren aalloista


Kävimme aamukävelyllä varaamassa perheellemme kajakit ja menimme autolle herättelemään lapset. Aamupalan jälkeen ajelimme läheiselle kajakkivuokrauspaikalle, jossa vanha papparainen vuokrasi kajakkeja. Etenkin näillä eteläsaaren ihmisillä ei ikinä ollut missään tilanteessa kiire. Papparainen selitti meille paikasta, ei pahemmin tiennyt vastauksia kysymyksiimme, kun kyselimme paljonko alueella asuu paikallisia ja kuinka kylmä täällä on talvella. Hän vaan naureskeli, että hän vuokraa näitä kajakkeja, ei hän tiedä paljonko täällä asuu ihmisiä :)

Kajakkimaisemat oli käsittämättömän upeat. Kesä eteläsaarella oli ollut poikkeuksellisen kuiva ja lämmin, ja näin ollen myös joessa oli poikkeuksellisen vähän vettä. Parissa kohdassa jouduimme nousemaan ylös kajakeista ja vetämään ne matalikon yli, mutta matkalla oli myös "koskia" tai ehkä paremmin sanottuna alamäkiä, joten jos vettä olisi ollut paljon enemmän, paluumatka olisi näissä "koskissa" ollut aika pelottavaa. Nyt palasimme turvallisesti ja pienet alamäet naurattivat meitä kaikkia NIIN paljon. Jokainen meni vuorollaan ja muut nauroivat miten kenenkin lasku sujui. Mielettömän kiva kaksituntinen!! Ensi kesänä myös meidän mökin laituriin tulee kaksi kajakkia <3



Meidän team <3


Mun kaveri <3






Palautettuamme kajakit, papparainen kertoi meille lähellä olevasta upeasta Truman trackistä, jossa meri pauhuaa oikein kunnolla ja näky on upea. Kävelimme pienen matkan beachille, mutta vain mieheni ja Osku uskalsivat mennä kävelemään pidemmälle alhaalle olevalle beachille. Vastaan tuli nimittäin aivan läpimärkä mies, joka kertoi, että hän oli kävellyt beachillä ja mennyt katsomaan beachin toisessa päässä olevaa onkaloa ja yhtäkkiä merestä oli tullut niin suuri aalto, että se oli kastellut koko miehen litimäräksi. Päätimme siis jäädä kalliolle katselemaan ja ihailemaan meren pauhuntaa samalla kun mieheni ja Osku kävivät kävelemässä pidemmällä.







Punakaikista ajelimme Greymouthin kaupunkiin, ja pääsimme siellä taas kauppaan. Uudessa-Seelannissa joulua vietetään meidän joulupäivänä ja joulupäivänä laki kieltää minkään kaupan olevan auki. Näin ollen kauppapäivä osui hyvin jouluaatolle, jolloin kaupat olivat normaalisti auki ja jatkoimme matkaa Hokitikan kylään.



Välillä ajoimme myös yksikaistaista rautatiesiltaa pitkin :)


Hokitika oli pieni kylä emmekä olleet varanneet sieltä etukäteen paikkaa campervanille. Kävimme kysymässä läheltä beachiä kahdesta eri holiday parkista, ja molemmat olivat täynnä. CamperMate sovellus (joka siis ihan huippu app ja kannattaa ehdottomasti ladata matkalle) ehdotti meille mäen päällä olevaa camping aluetta. CamperMate appissä ihmiset päivittävät kommettejaan alueista todella aktiivisesti ja tätä mäen päällä olevaa aluetta suositeltiin lämpimästi. Alue oli vaan todella outo. Paikka oli entinen mielisairaala, joka on sijainnut siis todella mielettömällä paikalla. Kaikista ikkunoista avautui todella upea näkymä merelle. Vaikka mielisairaala ajatuksena tuntui aika kummalliselta, tässä paikassa kaikki toimi hyvin. Paikassa oli paljon reppureissaajia, sillä huoneita oli vuokrattavana paljon. Suihkut ja keittiö oli todella hyvät ja paikassa oli todella hyvä ja nopea NETTI :) ja meidän koko perhe ehti päivittää kuulumisia!



Maisemat mielisairaalan ikkunoista

Jotkut eivät olleet käyttäneet nettiä muutamaan päivään :)




Katselimme upean auringonlaskun ja klo 22.00 laskeuduimme pientä oikopolkua pitkin polulle, jossa oli todella paljon glow wormeja (hehkumato?) Näky oli upea, kun seinämillä madot loistivat vihreinä ja matoja oli paljon :) sen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan.

Aamupalan ja tiskauksen jälkeen jatkoimme taas matkaa lähellä olevalle Hokitika Gorge joelle. Joessa on sinivihreää, uskomattoman väristä vettä ja paikka oli mielettömän hieno. Joen yli meni riippusilta ja näköalapaikalla joki aukesi kahteen eri suuntaan. Upea paikka!!




Hokitika Gorge




Joelta lähdettyämme pilviä alkoi kerääntyä todella paljon ja pikkuhiljaa sadepisarat alkoivat tippua tuulilasiin. Olimme suunnitelleet seuraavaksi pysähdykseksi jäätikköä joko Fox Glacier tai Franz Josef. Vesisade vaan yltyi, emmekä nähneet autosta yhtään mitään. Näin ollen päätimme, että ohitamme jäätiköt. Lapset katselivat auton TV:stä elokuvia ja ajoimme niin pitkälle kun vaan jaksoimme. Tämä päivä taisi olla ainoa kun ajoimme yli 300km päivän aikana. Välillä pysähdyimme kokkaamaan ruokaa ja jatkoimme vielä matkaa. Ajattelimme ajaa niin lähelle Wanakaa kun mahdollista.

Lopulta sade alkoi hellittämään ja paikoitellen näkyi jopa sinistä taivasta. Pysähdyimme levähdyspaikalle ja levähdyspaikalla oli kylttejä vesiputoukselle. Kävelimme metsän läpi ja saavuimme todella leveän ja kuivan joen pohjalle, jossa vastarannalla oli jäätiköltä tuleva vesiputous. Paikka oli hieno ja kuvittelimme mielessämme kuinka paljon joskus keväisin tässäkin joessa kulkee vettä.



Joenpohja oli täynnä ihania valkoisia sileitä kiviä


Yöpaikkamme oli upeassa laaksossa, jossa kylläkin oli niin paljon sandflies (sellaisia mäkäräisen tyyppisiä pieniä kärpäsiä, jotka purivat palan pois) todella ärsyttäviä. Menimme kuitenkin lähes heti nukkumaan ja aamulla heräsimme aamupalalle todella upeisiin maisemiin. Niin niin kaunista joka paikassa <3


Aamupalamaisemat <3

Aamupalan maisemia



Muutaman kilometrin ajettuamme Lake Wanaka aukesi eteemme upeana. Lake Wanaka ja Lake Hawea ovat ihan vierekkäin ja autotie kulki ihan Lake Hawean rinnalla todella pitkään. Haukoimme vaan henkeämme upeiden maisemien jatkuessa ja jatkuessa.

Olimme syksyn aikana kyselleet Oskun ja Karan halukkuutta tehdä matkalla jotain extremeä, kuten laskuvarjohyppyä. Osku oli asiasta enemmän kuin innoissaan, mutta Kara ilmoitti lähes heti, ettei suostu hyppäämään...hänellä on ylioppilaskirjoitukset alkamassa :) Osku ei halunnut hypätä yksin, joten mieheni alkoi miettimään, uskaltaisiko hän hypätä Oskun kanssa. Wanaka on tunnettu kaikista hurjista harrastusmahdollisuuksistaan, ja kävimme saavuttuamme Wanakaan kysymässä paikalliselta laskuvarjohyppyfirmalta vapaita aikoja. Firma oli tupaten täynnä ihmisiä, sillä he tekivät myös erilaisia maisemalentoja lähialueille. Wanakassa kävi aika kova tuuli, ja neiti  toimistolla kertoi, että kaikki lennot oli sille päivälle täynnä, sillä he olivat joutuneet peruuttamaan muutaman lennon tuulen takia. Asia jäi siis vielä mietintämyssyyn :)

Vuokrasimme Wanakasta kuitenkin koko porukalle maastopyörät ja kävimme kahdessa eri ryhmässä pyöräilemässä. Alkuun menimme yhdessä koko porukka, mutta kun reitti alkoi nousta ylemmäs ja pikkumiehet valittaa, päätimme että minä ajan pikkupoikien kanssa helpommissa maastoissa ja mieheni lähti Karan ja Oskun kanssa pyöräilemään tosissaan.



Lake Hawea ja lampaat, joita oli kaikkialla

Wanakassa oli rannoilla upeita puita

Team nro 2




Illansuussa ajoimme Wanakasta kohti Aorakia ja yövyimme pienellä campingalueella, jonka omistajat pitivät lammasfarmia. Pariskunnalla oli paikalla myös meidän pikkupoikien ikäinen lapsenlapsi ja pojat ystävystyivät heti keskenään. Hyvästä kielitaidosta on tämäkin hyöty, että nykyään lapset voivat ihan missä tahansa aina tutustua ja leikkiä samanikäisten lasten kanssa kun kielitaito ei ole esteenä. Pojat leikkivät ja kävivät katsomassa erilaisia eläimiä ja minä sillä välin käytin hyväkseni paikan pesukonetta ja pesin pari koneellista pyykkiä.





Aamupalamaisemat


Yöpaikastamme oli vajaan tunnin ajomatka seuraavaan kohteeseemme eli Aorakiin, jossa sijaitsee Uuden-Seelannin korkein vuori, 3724m korkea Mount Cook. Yöpaikassamme oli perhe, joka oli käynyt edellisenä päivänä vuorella ja sanoivat että sumu ja pilvet olivat niin matalalla, etteivät nähneet vuoresta pientä osaakaan. Olin lukenut myös useasta kirjasta ja paikalliset kertoivat meille, että suurimman osan Mt Cookin huippu on pilvien peitossa. Mutta kerrankin meillä kävi todella täydellinen tuuri, pilviä ei ollut missään, sää oli lämmin ja täydellinen. Ja maisemat, no, oikeastaan missään en vielä ikinä ole nähnyt näin upeita paikkoja.

Kävelimme perillä Hooker Valley Trackin, jossa sama reitti kuljetaan molempiin suuntiin. Perillä on vuoristojärvi Hooker Lake ja Mt Cook aukeaa siinä edessä. Hooker Valley Track on yhteensä reilut 11km ja matkaan meni tauon kanssa noin neljä tuntia. Olin niin innoissani koko reitin ajan, ja mielestäni vaellus sujui hyvin sillä vain 2/6 perheestä valitti, että matka on liian pitkä ja on tylsää (nämä kaksi olivat perheemme urheilulliset futiksenpelaajat)



Matkalla oli kolme riippusiltaa, alhaalla näkyy niistä ensimmäinen



Mt Cookin huippu näytti vihaiselta ihmiseltä














Vuori on mielettömän iso (tässä kuvassa vuoren edessä näkyy korkeita kuusia)

Ja matka jatkuu hymyssä suin



Menimme illalliselle Tekapo nimiseen kylään, jossa Lake Tekapo aukesi hienosti edessä. Kaikilla oli kiljuva nälkä ja päädyimme pihviravintolaan. Pojat tilasivat kuuman kiven päällä paistettavaa lihaa ja kanaa ja herrat nauttivat itse ruokansa "tekemisestä" :)



Herra tarkkana <3



Seuraavana aamuna ajelimme kohti Christchurchiä ja mieheni oli edellisenä päivänä varannut paikat laskuvarjohyppypaikasta nimeltään Skydiving Kiwis. Paikka sijaitsi Ashburtonissa, joka on reilun tunnin päässä Christchurchistä. Paikka oli todella rento. Mieheni käveli paikkaan sisälle, naureskeli ja sanoi kovaan ääneen, että "näiden surffitukka-jätkien kanssako me hypätään". Yksi kavereista hymyili penkillä ja kuunteli hetken aikaa meidän juttuja ja hetken päästä sanoi, että hän on muuten suomalainen Lassi, moi, mä olen täällä töissä :) Olimme hänen toiset suomalaiset asiakkaat. Paikka oli siinäkin mielessä hyvä, että se oli suhteellisen hiljainen, eikä turhaa härdelliä ollut ollenkaan. Miehelleni ja Oskulle kerrottiin ohjeet, lähinnä se, kuinka korkealle lennetään ja millaisessa asennossa ollaan kun hypätään. Rensselit selkään ja menoksi. Hurjapäät päättivät hypätä 9000ft korkeudesta, jossa vapaata pudotusta oli 40 sekuntia. 

Työntekijät oli paikassa todella hauskoja ja rentoja tyyppejä. Minun syke oli lähes 200 koko ajan ja etenkin kun näin koneen jolla porukka lähti lentämään. Koneessa miehet olivat kertoneet vitsejä ja sanoneet, että katsokaa nyt tuota meidän "kipparia", pitkä tukka hulmuaa ja sillä on laskuvarjo selässä :D

Mutta kaikki meni enemmän kuin hyvin. Laskeutuminen sujui kun oppikirjoissa ja neljä leveästi hymyilevää miestä kävelivät yhdessä takaisin ja tekivät ylävitosia. Mieletön kokemus :)




Missä asennossa hypätään?

Ja sitten mennään, kuvassa myös suomalainen Lassi



Mieheni laskeutui ensimmäisenä

Ja Osku

They did it :)




Hetken aikaa fiilisteltyämme ajattelimme jatkaa matkaa. Samu oli vakuuttunut, että hänkin voisi hypätä ja se olisi ollut ihan mahdollistakin, mutta silti sanoimme Samulle että hän saa odottaa seuraavaan kertaan :) 

Ajoimme Ashburtonista Akaroaan, joka sijaitsee hyvin lähellä Christchurciä. Paikka oli ihana, pieni rento kylä. Aivan ihana. Kävimme ruusupensaiden keskellä syömässä illallista ja ajoimme lopulta campervanin Akaroan ison majakan viereen parkkiin ja nukuimme siinä, keskellä kylää, meren pauhatessa vieressä. Ihana paikka!



Akaroan talot olivat ihania

Tänne, ruusupuskien keskelle syömään illallista <3


Kauniita yksityiskohtia koko kylä täyteen



Akaroan auringonlasku


Aamulla heräilimme ihanissa maisemissa, söimme aamupalan ja lähdimme kävelemään pieneen satamaan. Paikalle oli tullut myös iso risteilyalus ja turisteja oli todella paljon pienessä kylässä. Me olimme varanneet 2h tuntia kestävän Akaroa Nature Cruisen, jossa näimme ihania delfiinejä, maailman pienimpiä Hector pingviinejä sekä hylkeitä. Risteily oli todella monipuolinen ja näimme myös todella upeita luonnonmuodostelmia. Kun pääsimme aavalle merelle aallot löivät todella kovaa ja katamaraani heilui tosissaan...siinä kohtaa käännyimme onneksi takaisin :)





Jupsu oli niin onnellinen nähdessään delfiinejä



Paikoitellen oli jokseenkin kylmä :D

Hylkeitä

Black Cat Nature Cruises

Akaroan lighthouse



Ajoimme kohti Christchurchiä maisemareittiä, joka oli todella hurja. Maisemat oli hienot, mutta pudotus alaspäin paikoitellen oli ihan järkyttävä. Onneksi kaikki meni hyvin.


Viimeinen eteläsaaren kohteemme oli Christchurch. En ollut ajatellut kaupunkia muutakuin viimeisen yön yöpaikkana ja että kävisimme jossain illallisella. Laitoimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään kaupungille. Olin aiemmin lukenut vain muutaman sanan maanjäristyksestä, joka tapahtui vuonna 2011. Maanjäristyksessä kuoli  185 ihmistä ja sanotaankin, että tuo maanjäristyspäivä on ollut Uuden-Seelannin synkin päivä. Järistys näkyi kaupungissa ihan joka puolella. Paikallisten ihmisten taloja tuhoutui täysin ja keskustassa useita rakennuksia oli käyttökelvottomana aidattu. Christchurchin katedraali odotti säälittävän näköisenä joskus alkavia kunnostustöitä.



Kaupungin katedraali

Monet rakennukset oli tuettu hyvin


Kävimme kävelemässä Botanical gardenissa ja ihailemassa upeita kukkia






Kaupungin portti

Katedraali toisesta suunnasta


Aamulla ajoimme lentokentän lähellä olevalle autojen vuokrauspaikalle ja jätimme meidän campervanin odottamaan seuraavia matkustajia. Kokemus campervanissa oli todella positiivinen, mutten ehkä pariin vuoteen koko porukalla lähtisi uudelleen ;) Lensimme eteläsaarelta Christchurchista takaisin pohjoissaarelle Aucklandiin, jossa vietimme vielä muutaman päivän.


Kiitos campervan


Aucklandissa emme enää jaksaneet kovin paljon tutustua uusiin paikkoihin, mutta näimme upeita risteilyaluksia ja kaupungin satamassa oli toinen toistaan upeampia jahteja. Satama-alue oli todella upea.


Aucklandin yliopiston torni

Haastava reitti puistossa

Risteilyalukset olivat tulleet uudeksi vuodeksi satamaan


Upeita jahteja


Uuden vuoden aattona tapasimme ystävämme, jotka muuttivat viime kesänä täältä Shanghaista takaisin Aucklandiin. Kävimme yhdessä vuoden viimeisen päivän brunssilla ja päivitimme kuulumiset. Oli ihana nähdä Becky ja Kevin <3









Brunssin jälkeen hyppäsimme ensimmäistä kertaa ikinä hop on, hop off -bussiin ja ajelimme Aucklandin Zoohon. Zoo oli aika onneton, mutta toisaalta mitään nähtävyyksiäkään emme enää jaksaneet lähteä katsomaan. Illaksi ajelimme bussilla takaisin keskustaan ja menimme italialaiseen ravintolaan illalliselle. Sen jälkeen piti vielä odotella puoleen yöhön, jolloin Sky Towerista lähetettiin ilotulitukset :) 





Love birds

Aucklandin satama

Löysimme ihanan paikan, jossa odottelimme ilotulituksia takkatulen loimussa

Hyvää Uutta Vuotta 2018

Ilotulitusten jälkeen hyppäsimme taksiin ja haimme hotellilta matkalaukkumme. Meidän lento lähti aikaisin aamulla ja olimme ajatelleet torkkua hetken kentällä ennenkuin pääsemme kentälle. Lentokentällä ei ollut kun pieniä tuoleja, joista yritimme jotenkin nuokkua. Parin tunnin kärvistelyn jälkeen Check in tiski aukesi ja virkailija teki meille todellisen upgraden sillä pääsimme koko porukka businekseen :) Kerrankin upgraden ajoitus oli täydellinen.




Mäkkärin pikkupenkeiltä major upgrade...


...businekseen :)



Tulipa tekstiä ja kuvia. Mutta ei tätä reissua lyhyemmin voinut kertoa. Suosittelen siis todella lämpimästi, eikä campervan elämä ollut yhtään niin haasteellista kun voisi kuvitella. Tämä matka on taatusti sellainen, jonka koko porukka muistaa aina. Näimme niin paljon ja uusia kokemuksia tuli taas valtavasti.  Mieletön matka, kiitos New Zealand <3

Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti